Koirat ja minä

Koirat ovat kiinnostaneet niin kauan kuin jaksan muistaa .

  Lapsena tuli lenkitettyä/"koulutettua" kaikki mahdolliset naapureiden koirat Rottiksesta mäyräkoiraan .(Siis niiden , jotka uskalsivat koiraansa lainata.)Tämä siksi, että omaa koiraa ei allergisten perheenjäsenten vuoksi ollut mahdollista saada .

Ensimmäinen oma koira  "seropisakemanni" Pepe tuli meille samaan aikaan , kun muutin vanhempien luota omaan kotiin vuonna 1992 . Pari vuotta sen jälkeen meille muutti toinen seropi Bobi ja vielä naapurin Sakemanninartun karkureissun tuloksena Pepen poika Damme .

 Näiden kanssa puuhastellessa Lähinnä tottista ja agilityä kuluikin useampi vuosi. Dammen ja Pepen kanssa harrastimme myös hakua.

Jossain vaiheessa menin tutustumaan PK-kentälle ja sieltä SPL-Mikkelin alaosaston treeneihin.  Pikkuhiljaa tuli sellainen tunne, että tarttis saada sellainen koira, jolla pääsisin treenien lisäksi myös kisaamaan.

Näin ollen oli koiran etsintä edessä .

Ensimmäinen saksanpaimenkoirani oli näyttelylinjainen uros Fidelity Erro FIN25153/95 A/A,0/0  KOIRANET

Olin mielestäni onnistunut hommaamaan sellaisen koiran, josta on sekä käyttöön, että näyttöön . (Myöhemmin on kyllä selvinnyt se ikävä tosiasia, että vahva hermorakenne ja hyvät käyttöominaisuudet harvoin mahtuvat samaan pakettiin "kauniin" ulkomuodon kanssa.)Tosin kauneushan on katsojan silmässä. 

Iron kanssa käytiin parit näyttelyt ja treenasin rodunomaiseen kokeeseen noin 3 vuotta ja pääsimme siihen vaiheeseen, että koira oli niin koevalmis, kuin sen ominaisuudet ja ohjaajan kyvyt huomioiden oli mahdollista.(= A ja B ok, C-osa hyvänä päivänä tulos ja huonona ulos.) Näissä merkeissä Iro siirtyi tuttavalle . Kotikoiraksi se soveltuikin parhaalla mahdollisella tavalla ja oli muutenkin ihana ja uskollinen ystävä, sekä väsymätön lenkkikaveri .

 Laji vei mennessään ja jäin koukkuun. Joten koiran etsintä oli edessä.  Vuonna 1998 ensimmäinen käyttölinjainen saksanpaimenkoiranarttu Meracus Ysatis ( Isa ) FIN13027/98 C/B,0/0  KOIRANET muutti meille.

Sen kanssa treenasin tavoitteena SchH koe ja jalostustarkastus , molemmat tavoitteet täyttyivät. Pidemmällekin oli tarkoitus pyrkiä. Mutta muutto paikkakunnalle, jossa ei ollut treenimahdollisuuksia ja lasten syntyminen, sekä yrityksen pyörittäminen muodostivat sellaisen yhtälön, että tavoitteellinen treenaaminen kyseisessä lajissa oli pakko toistaiseksi unohtaa.

Vuonna 2002 suoritin kennelliiton kasvattajan peruskurssin, sekä allekirjoitin kasvattajasitoumuksen ja 2003 myönnettiin kennelnimi Volles Haus. Alusta alkaen oli selvää, että kasvatustoiminta olisi varsin pieni osa koko koiraharrastuksessani. Ei se määrä vaan se laatu on mottoni ja tavoitteeni tässäkin asiassa. Pyrin valinnoissani siihen, että tuloksena olisi mahdollisimman hyvän hermorakenteen ja vahvat vietit omaava kaikinpuolin myöskin fyysisesti terve koira. Olen sitä mieltä , että Saksanpaimenkoira on ehdottomasti käyttöön tarkoitettu ja sen tulisi siinä myös mahdollisimman monipuolisesti kyetä toimimaan.

Isasta tuli myös ensimmäinen jalostusnarttuni ja vuonna 2003 ensimmäinen Volles Haus pentue näki päivänvalon. Poikkeus vahvistaa säännön ja totutusta poiketen aloitin B kirjaimesta, pentuja  syntyi 7 kappaletta.B pentujen isänä oli Tassilo vom Braunschweiger Wappen. Se oli ainut pentue , jonka Isa teki omalle kennelnimelleni . Lisäksi se oli vuonna 2004 jalostuslainassa puolustusvoimilla, mistä seurauksena oli 4 pentua. Täällä pentue KOIRANET .

Seuraava jalostukseen käyttämäni narttu oli oma kasvatti Volles Haus Blizak (Hukka) edellisestä pentueesta. Vuonna 2006 syntyi C pennut, 8 pentua, joissa oli isänä Irving von der Fasanerie.